Merikarvian Eläkkeensaajat ry -40 vuotta!

Merikarvian Eläkkeensaajat ry 
40 - vuotta!

Siitä on jo aikaa  40-vuotta,
kun Merikarvian Eläkkeensaajat on Perustettu, eikä suotta.
Tarkoitus ei ole historiasta teille tarinoida,
vaan ihan nykyhetken toiminnasta vähän kertoa.
Meillä yhdistyksessä on satakolmekymmentäviisi jäsentä,
olemme kaikki kuin yhtä suurta perhettä.
Toimintaa meillä on monenlaista,
mukaan toki mahtuu miestä ja naista.
Joka toinen torstai on meillä kerhopäivä,
jäseniä on silloin paikalla noin seitsemisen kymmentä.
Askartelukerho kokoontuu myös pari kertaa kuussa,
siellä ei kukaan istu sormi suussa.
Sinne kokoontuu pääosin naisia,
mutta mukaan toivotaan myös miehiä.
Keskiviikkoisin meillä on liikunta-ja tasapainojumppaa
näin kroppa pysyy kunnossa, eikä päästä huippaa.
Muistikerhoon kokoonnnumme kerran kuussa,
aikamatkan teemme hyvässä seurassa.
Laulukööri kokoontuu myös kerran kuukaudessa,
seitsemätoista  ääntä laulaa silloin kuorossa.
Sanat ja riimitykset me kyllä osataan,
meitä ei yhtään haittaa jos välillä menee vähän toista laitaa.
Vaikka toukokuussa tuo kesäloma jälleen alkaa,
emme silloinkaan kotisohvilla makaa.
Polkupyörät kuntoon laitetaan,
pyöräretkelle kesäkuussa porukalla startataan.
Kiitos tästä kuuluu kunnan isille ,
pyörätie kun saadaan Merikarvian ja Tuorilan välille.
Perintteet myös kunniaan meillä nostetaan,
joka kesä vihtatalkoot kun pystyyn laitetaan.
Kesätorilla kauppa sitten iloisesti käy,
illansuussa ei enää yhtään vihtaparia näy.
Kulttuurin nälkä myös toisinaan yllättää,
silloin Poriin teatteriin liput varataan.
Kesällä on tapana lähteä lomareissulle,
viimekesän retki johti Siekkisjärven rannalle.
Elokuussa lättykestit Tuorilan koululla,
mukava on kesää yhdessä muistella.
Syyskuussa jälleen kerhoon riennämme,
ystävät ja tutut siellä kohtaamme.
Marraskuussa piipahdamme Tallinnassa,
edullisia ostoksia tekemässä.
Vuoden lopussa jäsenet kutsutaan,
joulujuhlaa Mieslauluntalolle viettämään.
Yhdistys jouluruuan tarjoaa,
ja synttärisankarit myös silloin ruusun saa.
Kiilarinteen asukkaita emme myöskään unohda,
olemmehan vanhusneuvostossa myöskin mukana.
Pääsiäisen aikoihin käymme heille laulamassa,
kesällä olemme heidän kanssaan ulkoilemassa.
Pois nukkuneita jäseniä on myös tapana muistaa,
kukat käymme laskemassa ystäviemme haudalla.
Puiden hakkuu ja yhteisvastuukeräys,
tässä sitä tulikin melkoinen pläjäys.

Lopuksi voisin sanoa näin:
Kaikkea kaunista elämä antaa,
kun sen hymy huulillaan jaksaa kantaa.
Katso siis uskoen ylöspäin, rakkaudela sivullepäin,
kiittäen taaksepäin ja toivoen eteenpäin!

kirj. siht. Sirkka Seppälä